Bussimatkailua tulikin viime perjantaina treenattua ihan tosissaan. Menin torstaina rikkomaan puhelimeni takakuoren, joten perjantaina lähdettiin sitten Epilään viemään sitä korjaukseen. Ja meidän Reino osaa kyllä olla todella hienosti bussissa; pisti heti maate lattialle ja hyvä ettei kuorsaus kuulunut. Ja näin siis molemmilla matkoilla. Autossakin osaa olla jo nätisti jalkotilassa, eikä pyri enää syliin kiipeämään. Tunnin verran odoteltiin korjauksen valmistumista, ja sinä aikana meidän ohi meni useampi koira ja ihmisiäkin, joten saatiin samalla hyvää harjoitusta. Se on jännä miten osa koirista ja ihmisistä saa aikaan innostuneen reaktion ja toisten kanssa mennään selän taakse piiloon. Mitään selittävää tekijää en ole vielä keksinyt, mutta koko ajan rohkeammin suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja koiriin.
Reino osaa istua ja odottaa ruoan saamista, luvan saa kun ottaa katsekontaktin. Tänään asiaa vaikeutettiin ja aloitettiin treenaamaan odottamista. Ja hienostihan sekin sujuu. Päivän viimeisellä ruokakerralla ymmärsi jo toisesta ruokakipon noususta, että ainiin tässähän pitää odottaa ja katsoa silmiin :)
"Yksinoloa" vankilassakin on treenattu ahkerasti. Nyt Reino jää vankilaan aina kun menen suihkuun, eikä tule vessaan joka reissulla mukaan. Alussahan Reino seurasi jokapaikkaan. Treenit sujuu hyvin, pientä märinää on alussa hetken verran, mutta sitten rauhoittuu ja käy nukkumaan. Ja kerran hain postinkin ihan yksin.
| Vankilassa uni maistuu hyvin |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti