Arki alkoi...

Ja se onkin sujunut melkoisen hyvin. Eli 2 viikkoa tässä on nyt töissä jo oltu ja Reino on työpäivien ajan ollut yksinään. Ensimmäisenä maanantaina pisti paperit silpuksi ja pissasi kolmet pissat paperisilpun viereen. Lisäksi oli vähän maistellut listoja. Siitä eteenpäin ei olekaan tullut enää yhtään pissaa sisälle. Eli jätkä on siis sisäsiisti jo alle 4kk ikäisenä. Pystyy pidättelemään sellaiset 9-10 tuntia. Pissalle pääsee heti kun kotiin tulen, ja sitä pissaa tuleekin sitten vähintään minuutin verran putkeen. Listojen nakertelu on ikävä kyllä jatkunut. Ensimmäisen viikon pidin pissapapereita varulla, mutta otin ne nyt pois jo tämän viikon alussa ja huomasin, että muukin syömisen on vähentynyt. Eli ilmeisesti sai lehtien repimisestä kimmokkeen syödä muutakin.

Yhtenä päivänä jäi toinen portti laittamatta kiinni, ja sen seurauksena Reino oli tietysti päässyt "vankilastaan" pois. Olen aina laittanut makuuhuoneiden ovet varmuuden vuoksi kiinni, kun jätkässä on kengurun vikaa. Mutta nyt siis pääsi avoimesta portista olohuoneen puolelle, jossa oli lueskellut laatukirjallisuutta, pokkareita, ja makasi tyytyväisesti sohvalla kun kotiuduttiin. On virheistä oppii...

Treenaukset on jatkuneet. Käytiin pentuporukalla treenaamassa rally-tokos Koirakoutsin kanssa. Ja oli kyllä mukavaa, vaikka ensin mietinkin että mitä pentujen kanssa voi tehdä. Mutta päästiin tutustuun mulle uuteen lajiin ja saatiin tehdä helppoja liikkeitä itse ja lopulta nähtiin vielä kun kouluttajan koira teki niitä vaikeimpia liikkeitä. Tämän järjesti siis kasvattaja ja paikalla oli pentueen 10 pennusta 7, eli aikas hyvä edustus on Melkoisen hienoja pentuja. Kaksi tuntia oli Reinolle kyllä selkeästi liian pitkä aika. Väsyneenä näköjään pistää ihan ranttaliksi. Korvat katosi aivan täysin ja nenä kävi maata myöden eikä ottanut enää kontaktia. Kotona saikin sitten rauhassa levätä, kun lähdettiin synttäreille. Ja illallakin oli vielä ihan puhki :)

Pikkuhiljaa alkaa pentukarva häviämään. Enää oikeastaan päässä on pehmoista pentukarvaa. Ekat hampaatkin on jo lähteneet ja uudet tulleet tilalle. Ei oo enää jätkä mikään pikkupentu, kohta iso poika jo. Painoakin jo reilu 14 kg. Reino joutui luovuttamaan sängyn alla nukkumisen suhteenkin jo. Ei enää mahdu kömpimään sinne, joten nyt sitten nukkuu sängyn vieressä. Muutamat viimeiset kerrat oli melko mielenkiintoisia, kun yölle herää mielettömään kolinaan ja sängyn tärinään, kun jätkä vaihtaa kyljeä :) Kyllä välillä kaksi kertaa piti miettiä, että mitä ihmettä tapahtuu.

Sylikoirana possun kanssa

Treenausta

Reinon yksinolotreenaukset jatkuvat. Yksinolon kesto on vaihdellut 1-5 tuntiin, ja melko hyvin on mennyt. Olen jättänyt sanomalehteä pissapaperiksi, mutta eipä niissä ole vielä pissaa ollut. Eli hyvä pidätyskyky jätkällä on jo. Sanomalehdet on kyllä sitten saaneet repimiskäsittelyn, eli Reino on pistänyt se pieniksi palasiksi. Eli ensi viikolla voi miettiä, että mihin pissaa kun paperit on palasina. Tänään oli reilun tunnin yksinään, ja paperit oli erikoista kyllä, koskemattomina. Kerran on kokeillut myös jalkalistaa hampaillaan ja saanutkin vähän nakerrettua puuta irti. Laitoin heti seuraavaa kertaa varten vähän cayannepippuria listaan, eikä enää ole maistunut :)

Syöty jalkalistan pätkä :)

Ripulikin Reinoa on kiusannut, tai oikeastaan mua. Reinoon se ei ole juuri vaikuttanut, oma pirteä itsensä on jätkä ollut. Kakalla vaan on pitänyt käydä 2 tunnin välein, ja aina yöllä... Nyt alkaa näyttämään paremmalta, tosin tuossa välissäkin oli jo hyvä pätkä, mutta jostain syystä vatsa meni uudestaan löysälle. Nyt Reino ihmettelee miksei ruokaa tule kunnon annoksia, vaan koko ajan ollaan syömässä. Eihän se tietysti valita, että ruokaa saa "koko ajan".

Hihnakävely sujuu jo tosi hyvin. Kävelee nätisti reunassa, molemmilla puolilla tarpeen mukaan. Välillä vetää jos on oikein kova kiire kotiin, mutta muistaa muutaman pysähdyksen jälkeen himmata vauhtia. Muita kanssakulkijoita ollaan opeltu ohittamaan "ohita"-käskyllä, ja tämäkin sujuu jo melko hyvin. Nykyään ei tarvi sanoa kuin "ohita" kun esim. kävelijä tai pyöräilijä lähestyy ja jätkä ottaa heti kontaktin ja tulee lähemmäs. Välillä pitää käskyä ohituksen aikana toistaa, että pysyy ajatus toisella mielessä, että mitäs nyt oltiinkaan tekemässä. Koirien ohituskin sujuu osittain, tämä vähän riippuu ohitettavasta koirasta. Jos toinen koira kulkee nätisti eikä rähjää, menee Reino nätisti ohi. Mutta jos toinen koira haukkuu, niin silloin Reino ottaisi mielellään jalat alleen ja lähtisi karkuun. Rähjäämään ei ole itse alkanut.

Unten mailla

Muutenkin reagoi melko voimakkaasti haukkumiseen, eli saattaa tosissaan pelästyä jos joku haukkuu yllättäen. Ei siis tarvitse olla edes ihan lähelläkään. Taitaa tulla tässä tarpeeseen siedätys, nyt täytyisi vain löytää haukkuvia koiria enemmän. Ehkäpä johonkin match showhun mennään katselemaan. Tuttujen koirien haukku ei pelota yhtään. Tämä haukkupelko sai ilmeisesti alkunsa heti Reinon kotiuduttua, kun tässä meidän pihapiirissä ekana viikonloppuna haukkui vuorotellen kaksi koiraa aina kun käytiin Reinon kanssa pissalla. Ja silloin alussahan käytiin usein. Itse en silloin reagoinut haukkumisiin mitenkään, mutta jostain syystä Reino on pelon itselleen kehittänyt.

Terkkarin parkkiksella ollaan käyty treenaamassa kontaktia iltaisin, ja myös luoksetuloa. Hyvin malttaa jäädä hetkeksi istumaan ja odottamaan "tänne"-käskyä, tosin matka on vasta muutaman metrin. Ja kontaktia ottaa tosi hyvin ilman hihnaa ja hihnan kanssa. Kohta voisi varmaan alkaa treenaamaan jo seuraamistakin. "Istu"- ja "maahan"-käskyt on melkeinpä hallinassa, vähän viivettä tulee välillä käskyn noudattamisessa. "Seiso"-käskyäkin ollaan treenattu.

Reinoa voisi jo melkein sanoa sisäsiistiksi. Yhtään pissaa ei ole tullut sisälle pitkään aikaan. Ja vain kerran on kakannut sisälle, joka sekin oli mun mokani kun en jaksanut heti nousta, vaan jäin sänkyyn liian pitkäksi aikaa. Yöllä käydään edelleen 1-2 kertaa pissalla, mutta nyt kun työt alkaa, niin ajattelin vähentää senkin vain yhteen kertaan, kun selkeästi pystyy jo pidempään pidättelemään.

Pentutreffeilläkin oltiin, ja paikalla oli yhteensä 6 sisarusta ja Ansa-äiti :) Meno oli aikasmoista.

Ensi viikolla alkaakin sitten arki, kun minä palaan töihin. Ja sitten nähdään miten yksinolo Reinolta sujuu.

Cityä ja mökkeilyä

Päivitelläänpäs hieman kuulumisia. Reino painaa nyt 10 kg, tuntuu, että jätkä on pelkkiä jalkoja vain :) Ensimmäiset rokotukset lähestyvät, ja madotus on nyt hoidettu. Hyvin jätkä otti tabletin, katsotaan miten jatkossa käy.

Reino alkaa olla vanha tekijä autossa ja bussissa. Käytiin viime viikolla neidin nimppareiden kunniaksi jätskillä Tampereella ja mentiin tottakai bussilla. Samaan bussiin tuli mennessä isompi koira, joka oli melko vihainen tapaus, mutta Reino istui nätisti paikallaan eikä edes pelännyt. Neiti kyllä pelästyi haukkumista. Jäätiin bussista pois keskustorilla ja huomattiin, että siellähän oli markkinat käynnissä ja porukkaa aivan mielettömästi. Käveltiin sitten Hämeenkatua pitkin Hämeenpuistoon jästkille. Reino kulki hihnassa nätisti, välillä teki mieli mennä morjestamaan ohikulkevia ihmisiä.

Maistiaiset jätskistä, nam!

Käytiin isällä "mökkeilemässä" ja täytyy sanoa, että oli kyllä helppoa vain päästää koira ovesta ulos pissalle yöllä. Ja Reinokin tykkäs kun sai mennä ihan vapaana. Hepuleita tulikin sitten ihan urakalla.

Nyt on joku syömisvaihe menossa. Ulkona syötäisiin siis aivan kaikki mitä eteen sattuu tulemaan. Tupakantumpit tuntuu olevan parhaimpia ja niitähän riittää... Kohta mä kannan muovikassia mukanani, että saan roskat kerättyä pois. Muutama viime päivä on tosin sujunut jo vähän paremmin tämän kannalta. Ja tuleepahan ainakin irti-käsky opeteltua :)

Tänään treenattiin yksinoloa, ja jätkä jäi vankilaansa syömään luuta kun lähdettiin neidin kanssa kauppaan. Tultiin kotiin noin tunnin päästä. Mitään ääniä ei kuulunut kun ulko-oven avasin, ja välioven avauksen jälkeen huomasin, että toinen porteista oli hypätty alas :( Ja herra makasi tyytyväisesti mun sängylläni, kun en ollut tajunnut laittaa huoneen ovea kiinni. No onneksi ei ollut pissannut sänkyyn, eikä ollut mitään muutakaan pahaa tehnyt. Isä kävi sitten vähän vahvistamassa porttien kiinnitystä ja illasta kokeiltiin uudemman kerran yksinoloa, ja nyt oli jätkä pysynyt vankilassaan. Täytyy käydä joku päivä napaurilta kysymässä onko mitään kuulunut meiltä.

Sänky myllätty

Tänään käytiin Onkiniemen rannassa kahden Reinon sisaruksen kanssa leikkimässä ja uimassa. Reino siis ui kaksi kertaa muutaman vedon verran. Mutta tulipa todistettua, että osaa se uidakin. Tosin ei vielä kyllä osannut siitä nauttia.

Reipas Reino

Reino on kotiutunut todella hyvin meille. Edelleen käydään yöllä kaksi kertaa pissalla. Nyt osaa jo rauhoittua illalla ja yöllä pissareissujen jälkeen melko nopsaan takaisin nukkumaan. Välillä käy yöllä sängyn reunalle hyppäämässä ilmeisesti tarkastamassa, että olen vielä sängyssä, koska tämän jälkeen käy takaisin nukkumaan. Ensin erehdyin luulemaan, että toisella on pissahätä, mutta onneksi maltoin odottaa hetken enkä heti lähtenyt ulos viemään.

Bussimatkailua tulikin viime perjantaina treenattua ihan tosissaan. Menin torstaina rikkomaan puhelimeni takakuoren, joten perjantaina lähdettiin sitten Epilään viemään sitä korjaukseen. Ja meidän Reino osaa kyllä olla todella hienosti bussissa; pisti heti maate lattialle ja hyvä ettei kuorsaus kuulunut. Ja näin siis molemmilla matkoilla. Autossakin osaa olla jo nätisti jalkotilassa, eikä pyri enää syliin kiipeämään. Tunnin verran odoteltiin korjauksen valmistumista, ja sinä aikana meidän ohi meni useampi koira ja ihmisiäkin, joten saatiin samalla hyvää harjoitusta. Se on jännä miten osa koirista ja ihmisistä saa aikaan innostuneen reaktion ja toisten kanssa mennään selän taakse piiloon. Mitään selittävää tekijää en ole vielä keksinyt, mutta koko ajan rohkeammin suhtautuu vieraisiin ihmisiin ja koiriin.

Reino osaa istua ja odottaa ruoan saamista, luvan saa kun ottaa katsekontaktin. Tänään asiaa vaikeutettiin ja aloitettiin treenaamaan odottamista. Ja hienostihan sekin sujuu. Päivän viimeisellä ruokakerralla ymmärsi jo toisesta ruokakipon noususta, että ainiin tässähän pitää odottaa ja katsoa silmiin :)

"Yksinoloa" vankilassakin on treenattu ahkerasti. Nyt Reino jää vankilaan aina kun menen suihkuun, eikä tule vessaan joka reissulla mukaan. Alussahan Reino seurasi jokapaikkaan. Treenit sujuu hyvin, pientä märinää on alussa hetken verran, mutta sitten rauhoittuu ja käy nukkumaan. Ja kerran hain postinkin ihan yksin.

Vankilassa uni maistuu hyvin

Neitikin tuli mökkireissultansa kotiin ja hyvin on yhteisolo alkanut sujumaan. Ottoa on vaan nyt kova ikävä, että oikein itkukin tuli tänään :( Reinon kanssa leikkii nätisti ja on osallistunut ruoan antamiseen ja harjaamiseen innolla. Koulutuksessakin on kovasti mukana. Neitiäkin pitäisi aina muistaa kehua kun hän muistaa kävellä tien sivussa :) Tassua ollaan nyt neidin kanssa opetettu Reino antamaan, se oli neidin mielestä se tärkein taito :)

Tutustumista uuteen ympäristöön

Reinon ensimmäiset päivät uudessa kodissa on sujuneet vauhdilla. Reino on leikkisä tapaus, joka välillä jää miettimään ja pohtimaan, että mitäpä nyt tekisin. Tarkkailijaluonne :) Mukana kulki ensimmäiset päivät jokapaikkaan, mutta nyt rohkenee jo jäädä paikoilleen, jos itse siirryn esim. keittiöstä olohuoneeseen. Yleensä kyllä nukkuu siellä missä minäkin olen. Ruoka-ajan lähestyessä siirtyy keittiöön nukkumaan ruokakipon läheisyyteen vahtimaan, ettei kukaan käy nappaamassa ruokaa. Yöllä tykkää nukkua sängyn alla :) Yöllä ollaan 1-2 kertaan käyty pissalla. Ja sisälle pissa on tullut muutaman kerran, silloinkin ihan mun mokani.

Jätkä on hyvin oppivainen; osaa jo istua odottamaan kaulapannan laittoa ennen kuin mennään ulos, ja sisälle tullessa istahtaa eteiseen, jotta saa kaulapannan pois, ruokaakin istuu odottamaan nätisti ja katsekontaktin jälkeen pääsee nauttimaan ruoasta. Istu-käskyn ymmärtää. Hihnassa kuljetaan nätisti, kunhan vain saa jätkän liikkeelle etupihan nurmikolta. Siihen olis niin mukava jäädä makoilemaan ja syömään angervoa... Pientä puutarhurin vikaa siis, samoin siivoojan, yrittää siis ulkona kerätä kaikki roskat talteen. Tietää aina kun kakka on tullut, että kerään kakat pussiin ja Reino sitten ottaa tuon meidän roskakatoksen suunnakseen ja käydään tiputtamassa pussi roskiin.

Metsässä ollaan käyty ihmettelemässä useamman kerran, ja se onkin mielenkiintoinen paikka. Monia ääniä ja hajuja. Metsässä olen uskaltanut aukealla paikalla pitää Reinoa vapaana, ja tulee kyllä nätisti vierellä koko ajan, välillä pääsen piiloon puun taakse ja silloin Reino kyllä tulee kovaa vauhtia luokse. Nimensäkin jätkä on oppinut jo hyvin, nimellä tulee luokse, tänne-käskyä ei olla vielä reenattu, ulkona käytän lähinnä nimeä ja tule-kutsua.

Ollaan myös tutustuttu pienissä erissä tähän suureen cityyn... Tänään käytiin keskustassa kävellen, matkaa siis 500 m. Autoista, mopoista yms. ei ole millänsäkään. Myös pyörät ja juoksijat eivät saa osakseen muuta kuin vilkaisun. Lastenrattaat olikin sitten astetta ihmeellisempi tapaus, niitä väistettiin sivuun ja mentiin uteliaana perään. Myös lasten potkulauta lapsen kantamana oli melkoinen ihmetyksen aihe. Koirat kierretään kaukaa, osa ihmisistä kiinnostaa kovasti, toiset jänskättää. Keskustasta tultiin tänään bussilla 2 pysäkinväliä, ja Reino oli tosi hienosti. Olisi halunnut mennä vapaalle penkille katsomaan autoja, mutta syliin sai tyytyä :)

Lähipäivien ohjelmistossa olisi treenata jäämistä "vankilaan". Tänään jo hetken aikaa siellä olikin ihan nätisti, niin että istuin itse näköetäisyydellä sohvalla ja Reino malttoi mennä ihan makuulle eikä pahemmin vikissyt. Tästä on hyvä edetä. Viidessä viikossa pitäisi kuitenkin saada yksiolotreenit siihen pisteeseen, että jätkä voi jäädä työpäivän ajaksi itsekseen.

Eilen oltiinkin 4 muun Reinon pentueen pennun kanssa treffeillä. Pennut jaksoivat kaksi tuntia leikkiä keskenään. Päästiin tutustumaan myös heppohin lähietäisyydeltä, ja hyvin sekin meni :)

Kerrankin hetken paikallaan, että ehdin kuvan ottamaan.

Reino on tullut kotiin

No niin, tänään koitti se päivä kun Reino vihdoin haettiin kotiin neidin kanssa. Ja voi sitä riemua :)

Reino oli autossa todella nätisti. Aikaisemmasta viisastuneena olin varautunut nameilla pitämään jätkän hiljaisena, ja hyvinhän se onnistui. Muutaman kerran yritti jalkatilasta kiivetä syliin, mutta päättäväisesti työnsin takaisin alas, ja hyvin siihen sopeutui. Muutaman kerran meni ihan maate astikin. Matka oli vain sen vajaat 10 minuuttia, joten hyvä treenipätkä.

Kotona jaksoi leikkiä heti, vaikka olin ihan varma, että väsy tulee heti. Reino on melko kova vaatimaan asioita tapahtuvaksi. Käskyttää haukahtelemalla. Juuri ennen kello 16 alkoi haukahtelemaan, ja kävi kyttäämässä vesikuppiaan ja katseli syyttävän näköisenä, kun ei ollutkaan ruokaa tarjolla :) Syötiin neidin kanssa ensin, ja Reino menikin sillä välin nukkumaan, ja nukkui tyytyväisesti melkein tunnin. Eli ei sitten ollutkaan niin kova nälkä. Reippaasti on syönyt tänään molemmat ruokansa, ei nirsoilua havaittavissa.

Ulkona ollaan käyty melke herkästi, mutta silti muutama vahinkopissa on tullut sisälle, kun en ole ollut tarpaaksi nopea. Mutta näillä kerroilla on lirauttanut vain pienet pissat, ja loput on sitten tullut ulos.

Suihkuun jo totuteltiin, kun kävin itse suihkussa. Reino kävi suihkuverhoa ihmettelemässä, mutta kun tassut alkoi kastumaan katsoi parhaaksi poistua takavasemmalle. Omassa "vankilassaan" sitten protestoi haukahtelemalla. Ja minä suihkuttelin vähän pidempään ;) Vankila on siis Reinolle rajattu alue eteisessä, josta kulku kylppäriin. Sitten piti vielä myöhemmin vähän viilentää jätkää veden avulla, kun oli niin kuumissaan. Eikä sitten kuitenkaan ollut moksiskaan kastumisesta, pois oli kyllä kiire kylppäristä...

Saapa nähdä miten meidän ensimmäinen yö menee. Reino nukkuu mun kanssa samassa huoneessa. Sänkyyn ei kyllä ole asiaa. Sohvalle yritti jo kiivetä viereen, mutten ottanut kainaloon...

Historiaa

Reinohan tulee olemaan neljäs labbis, joka ilostuttaa elämääni. Nellin toinen koira.

Ensimmäinen, Niko, oli vaalea sekarotuinen uros, joka tuli lapsuuden perheeseen kun olin ala-asteella. Siinä oli koira, joka veti perässään monet kerrat. Mutta kun ikää tuli lisää, alkoi koirakin tottelemaan. Nikosta ei olekaan yhtään kuvaa digimuodossa, kun silloin ei digikameroita ollut.

Otto, musta uros, tuli meille oikeastaan heti Nikon siirryttyä paremmille metsästysmaille, eli rippikesänä -98. Oton kanssa aloitettiin heti toko-treenit ja käytiin paikallisen koiraseuran treeneissä ystäväni ja hänen leonberginsa kanssa. Oton kanssa ehdin kaksissa toko-kisoissakin käymään, ennen kuin tie vie opiskelemaan. Ensimmäisistä kisoista 2-tulos pisteillä 148 (pisteitä laski ainakin pissaaminen juoksuisen nartun jäljille), ja tokasta sitten 1-tulos pisteillä 185. Ja täytyy sanoa, että jännitys tuolloin oli aivan huipussaan, joten useampiin kokeisiin en uskaltanut mennäkään. Otto-pojasta kyllä olisi ollut melkein mihin vain, ymmärsi jo melkein puolesta sanasta. Otto ilostutti elämää 14 vuoden ajan, ja viime kesäkuussa oli aika sanoa hyvästit.

Otto jäi opiskelujen ajaksi lapsuuden kotiin ja otin itselleni ruskean labbiksen, Remun, joka kyllä vei sydämeni mukanaan. Remun vuoksi Reinokin on ruskea. Remu oli maanantaipainos, eli sillä oli huonot lonkat ja kyynäreet, ja kaiken lisäksi vielä erittäin pahat allergiat, joiden vuoksi siirryttiin barffaukseen. Barffi-ruoan avulla saimme muutaman lisävuoden, mutta lopulta Remu herkistyi niin pahasti, että toinen oli päästettävä jo 4-vuotiaana pilven reunalle jahtaamaan pupuja.

Remu jäi Oton luokse opiskelujeni ajaksi, kun en enää jaksanut junaan nostaa 40 kiloista ronttia, joka ei jalkojensa vuoksi päässyt itse pikajunaan hyppäämään. Pojista tulikin parhaat kaverukset, kuin paita ja peppu. Sitten kun opiskelut loppuivat ja palasin takaisin kotiseuduille, otin molemmat pojat luokseni. Remun kanssa treenailtiin vain omaksi iloksi jalkojen vuoksi, eikä Otonkaan kanssa enää kisakentille palattu, mikä näin jälkikäteen kyllä kovasti harmittaa.

Otto (8v.) ja Remu (2v.) v. 2006

Nelli muistaa aina Otolle heilutella pilven reunalle. Kyllä oli neidillekin kova paikka Oton poismeno. Nyt odottaa ihan innoissaan Reinon kotiutumista. Olivat tarhassa tänään puhuneet koirista ja joku kavereista oli sanonut pelkäävänsä koiria. "Mä niin rakastan koiria, en pelkää yhtään", totesi neiti ylpeästi kotona.

Otto ja Nelli v. 2010